Valituksessaan hovioikeudelle A vaati ensisijaisesti, että oikeusapu myönnetään myös siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli ilmoittanut kuittaavansa suorittamastaan korvauksesta maksamattomat vakuutusmaksut 646,84 euroa. Toissijaisesti A vaati, että oikeusapu myönnetään koskemaan rajoituksetta koko asiaa.
Kysymyksessä olevassa tapauksessa yhtiö myy asiakkaalle puheaikaa normaalina palvelun myyntinä. Jos asiakas hankkii uuden asiakkaan, asiakas saa korvauksena tästä palvelusta ilmaista puheaikaa 200 markan arvosta. Käytännössä ilmainen puheaika hyvitetään asiakkaan seuraavissa puhelulaskuissa.
Oikeusapulain 5 §:n 1 momentin mukaan oikeusapuun kuuluvat ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka asiassa ovat tarpeen huomioon ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Oikeusapu voidaan rajata koskemaan määrättyjä toimenpiteitä. Oikeusapulain 5 §:n 2 momentin mukaan oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta. Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että oikeusavun antamista jatketaan.
Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen (388/2002, oikeusapuasetus) 21 §:n mukaan oikeusapu voidaan oikeusapupäätöksessä rajata määrättyihin toimenpiteisiin ja määrättyyn tuntimäärään, jos se on perusteltua ottaen huomioon asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo sekä olosuhteet kokonaisuudessaan.
Tapaturmalautakunta on hallintolainkäyttölain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu lainkäyttöviranomainen. Tapaturmalautakunnassa tapahtuneen käsittelyn osalta on siten kysymys sellaisista julkisen oikeusavustajan toimenpiteistä, joihin ei voitaisi määrätä yksityistä avustajaa. Tässä suhteessa tapaturmalautakunnassa tapahtuva asian käsittely on oikeusapulaissa rinnastettu hallintomenettelyyn. Julkisen oikeusavustajan hallintoasioissa tai muissa niin sanotuissa ulkoprosessuaalisissa asioissa antama oikeusapu on yhteiskunnan tarjoamaa peruspalvelua, josta aiheutuvat kustannukset, siltä osin kuin ne eivät kuulu oikeusapua saaneen maksettaviksi, jäävät valtion vahingoksi.
Korkein oikeus toteaa, että vakuutusyhtiön ilmoittama kuittaus johtaa asian laatuun ja laajuuteen nähden siihen, että oikeusturvavakuutuksesta ei tosiasiassa korvata olennaista osaa niistä oikeudenkäynnin kustannuksista, joita A:lle aiheutuu. A:n taloudellinen asema on jo oikeusapupäätöksessä arvioitu niin heikoksi, että hänelle on myönnetty oikeusapu oikeusturvavakuutuksen koko omavastuuosuuteen. Vakuutusyhtiön kuittausoikeuden vuoksi A:lla ei taloudelliseen asemaansa nähden ole ollut kattavaa oikeusturvavakuutusta.
A:n tekemän ratkaisupyynnön perusteella asia on siirtynyt hovioikeuden tutkittavaksi. Hovioikeus on katsonut päätöksessään, ettei oikeusaputoimisto voi tuomioistuinasiassa rajoittaa myönnettävän oikeusavun määrää alle 80 tunnin. Hovioikeus on muuttanut oikeusaputoimiston päätöstä siten, että oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta.
Suunniteltu myynninedistämiskampanja. A Oy on suunnitellut aloittavansa uuden markkinointikampanjan tarkoituksenaan yhtiön liittymäsopimusten lisääminen. Tähän myynninedistämiskampanjaan kuuluu, että A Oy:n yksityisasiakkaat saavat 200 markalla ilmaista puheaikaa jokaisesta yhtiölle tuomastaan uudesta liittymäasiakkaasta. Ilmaisen puheajan saamisen edellytyksenä on, että sen saajalla on A Oy:n liittymä. Muutoin ilmaisen puheajan hyödyntäminen ei ole mahdollista. Ilmaisen puheajan saa, jos uuden asiakkaan liittymä on auki vielä yhden kuukauden jälkeen. Ilmaista puheaikaa ei hyvitetä asiakkaalle rahana tai muuna etuutena kuin puheaikana. Ilmaisella puheajalla ei ole vaikutusta kiinteisiin liittymämaksuihin eikä palveluveloituksiin, kuten numerotiedustelusta tai ulkomaanpuheluista veloitettaviin korvauksiin. Lisäksi asiakkaalle asetetaan mahdollisesti jokin aikaraja, johon mennessä ilmainen puheaika on käytettävä. Jos ilmainen puheaika ylittää laskutuskauden aikana soitetuista puheluista aiheutuvan veloituksen, ylijäävä määrä voidaan käyttää seuraavina kuukausina.
A ei ole vangittuna ollessaan pyytänyt puolustajan määräämistä, mihin hänellä pakkokeinolain 2 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla olisi ollut oikeus. Asiaa toistuvasti kysyttäessä hän on joka kerralla ilmoittanut, ettei halunnut avustajaa. Oikeudellisen avun tarvetta hakemuksen jättämistä edeltäneen vangitsemisvaiheen osalta ei siten ole ollut. A:n hakemuksessa oikeusavun tarvetta onkin perusteltu lähinnä mahdollisen loppulausunnon tarpeella sekä tarpeella varautua uudelleen vangitsemiseen. Niin ikään on viitattu siihen, että avustaja voisi hankkia näyttöä. Oikeusaputoimisto on asian ratkaistessaan katsonut, ettei ollut selvitetty hakijan tarvitsevan oikeusapua tuossa vaiheessa. Loppulausunnon antaminen tai uudelleen vangitseminen ei olekaan sittemmin tullut ajankohtaiseksi. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt sellaista, minkä vuoksi mahdollisen lisätutkintaa koskevan aloitteen tekemiseksi syyttäjälle olisi avustajan määräämiseen tuolloin ollut tarvetta. Näin ollen katson, ettei asiassa ole perusteita muuttaa ratkaisua, jolla oikeusapu on esitutkintavaiheessa evätty, ja jätän siis hovioikeuden päätöksen voimaan.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa ei kuitenkaan ole perusteltua sivuuttaa sitä seikkaa, että A on ennen oikeudenkäyntiä asianmukaisesti kääntynyt oikeusaputoimiston puoleen. Sieltä annetun ohjauksen perusteella A on hankkinut asianajajan. Voidaan pitää ilmeisenä, että maksuttoman oikeudenkäynnin suhteen on sen jälkeen toimittu pääosin avustajan arvioinnin pohjalta. A:lle henkilökohtaisesti ei myöskään ole ollut etua valitusta menettelytavasta. Ilmeistä on myös, ettei A:lla henkilökohtaisesti ole ollut edellytyksiä ottaa huomioon oikeusapujärjestelmässä käräjäoikeusvaiheen jälkeen tapahtuneita muutoksia ja niiden vaikutusta asemaansa. Näissä oloissa ei ole perusteltua, että A, joka taloudellisen asemansa suhteen on alusta saakka täyttänyt sekä maksuttoman oikeudenkäynnin että sittemmin oikeusavun edellytykset, joutuisi kärsimään vahinkonaan seuraukset siitä, että hänen asiaansa hoidettaessa ei varauduttu oikeudenkäynnin kestäessä tapahtuneeseen oikeusapujärjestelmän muutokseen. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että mainittujen erityisten seikkojen vuoksi tässä tapauksessa on pätevä syy myöntää A:lle oikeusapu taannehtivasti hänen pyytämällään tavalla.
Näillä perusteilla katson, ettei A:n esittämä syy sille, miksi hän ei ollut hakenut oikeusapua aikaisemmin, ole sellainen oikeusapulain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu pätevä syy, joka oikeuttaisi poikkeamaan pääsäännöstä, jonka mukaan oikeusapua ei voida myöntää muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa koskemaan taannehtivasti muutoksenhakua edeltäneitä toimenpiteitä. Mainitun säännöksen ja pykälän 1 momentin nojalla muutan Helsingin oikeusaputoimiston päätöstä siten, että oikeusapu koskee asiassa suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä Korkeimmassa oikeudessa. Siirrän asian kaksijäsenisen jaoston ratkaistavaksi.
Siinä tapauksessa, että oikeusavun rajoittaminen tuntimääräisesti jo oikeusapua myönnettäessä katsottiin perustelluksi, A vaati, että oikeusapu yhden tunnin sijasta rajataan kolmeen tuntiin. A katsoi, ettei oikeusavun rajaaminen yhteen tuntiin ollut perusteltua. Hänen oikeusturvansa kannalta oli oleellista, että asia tuli hoidettua kunnolla ja että valitus tehtiin asianmukaisesti.
Mainituilla perusteilla hovioikeus muutti oikeusaputoimiston päätöstä siten, että oikeusapu kattoi avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta.
Hallinto-oikeus toteaa, että valituksenalaisessa päätöksessä valittajalta edellytetty vaatimus toteuttaa mukautus tarjoamalla liikuntavammaiselle asiaan osalliselle ilmainen tai hinnaltaan merkittävästi alennettu lentolippu palvelisi viime kädessä parhaimmalla mahdollisella tavalla tämän tarpeita ja saattaisi palvelun yhdenvertaisimmin hänen saatavilleen. Arvioitaessa sitä, onko valittajalla katsottava olevan yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin perusteella velvollisuus mukautusten tekemiseen hinnanalennusten muodossa, on kuitenkin otettava huomioon, että yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan kohtuulliset mukautukset olisivat tyypillisesti pienimuotoisia muutoksia esimerkiksi toimintatavoissa tai palvelujen järjestämisessä. Yhdenvertaisuuslain esitöissä on edellä tarkemmin selostetulla tavalla mainittu esimerkkeinä kohtuullisista mukautuksista näkövammaisten ihmisten osalta tekstien tarjoaminen suurilla kirjaimilla kirjoitettuina, ravintolan ruokalistan tarjoaminen pistekirjoituksella tai sen lukeminen ääneen, jonotusnumeron kuuluttaminen pelkän näyttötaulun lisäksi, kuulovammaisten osalta viittomakielen tulkkaus videokännykän välityksellä sekä liikuntavammaisten osalta tilapäiseen käyttöön tarkoitetun luiskan hankkiminen.
Oikeusapulain lähtökohtana sinänsä on, niin kuin sen 1 §:stä ilmenee, että se koskee julkisin varoin kustannettavaa oikeusapua sekä tuomioistuimessa että sen ulkopuolella. Yksityisen avustajan määräämisen rajoittaminen tuomioistuimiin on johtunut lähinnä valtiontaloudellisista syistä (HE 82/2001 s. 52 - 54). Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin säännöksen sanamuodosta huolimatta sen on katsottava koskevan, niin kuin esitöistä ilmenee (HE 82/2001 vp s. 99), vain sitä, ettei silloin kun hallintotuomioistuimessa tai vakuutusoikeudessa käsiteltävässä asiassa määrätään yksityinen avustaja, oikeusapu takautuvastikaan käsitä yksityisen avustajan viranomais- tai lautakuntakäsittelyssä suorittamia toimenpiteitä.
Kuopion oikeusaputoimisto on hylännyt hakemuksen muilta kuin omavastuuosuutta koskevilta osin. Oikeusapupäätös on annettu sen jälkeen, kun pääasiaa koskeva ratkaisu oli tullut lainvoimaiseksi. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on ensiksi siitä, onko oikeusapupäätöstä koskeva ratkaisupyyntö mahdollista tehdä vielä sen jälkeen, kun pääasiaa koskeva ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi. Jos tämä hyväksytään, on ratkaistava, miten laajasti oikeusapu myönnetään.
Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen (388/2002, oikeusapuasetus) 21 §:n mukaan oikeusapu voidaan oikeusapu-päätöksessä rajata määrättyihin toimenpiteisiin ja määrättyyn tuntimäärään, jos se on perusteltua ottaen huomioon asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo sekä olosuhteet kokonaisuudessaan. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan 2012:15 katsonut, että oikeusaputoimistolla ei ole tuomioistuinasiassa oikeutta rajoittaa myönnettävän oikeusavun tuntimäärää. Oikeusapulain säännökset, joiden nojalla oikeus-apuasetus on annettu, eivät sisältäneet valtuutusta säätää asetuksella mahdollisuudesta rajata oikeusapu oikeusaputoimiston päätöksellä aikaperusteisesti. Koska oikeusapuasetuksen 21 §:ssä säädetty oikeusavun rajaaminen määrättyyn tuntimäärään ei perustunut perustuslain 80 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla laissa olevaan valtuutukseen, säännöksen katsottiin olevan ristiriidassa perustuslain kanssa eikä sitä perustuslain 107 §:n mukaan saanut näiltä osin soveltaa.
Lain esitöistä (HE 82/2001 vp s. 98 - 99) ilmenee tarkoituksena olevan, että oikeusapu tulisi pääsääntöisesti hakea - paitsi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa - joka tapauksessa viimeistään silloin, kun pääasia on käsiteltävänä siinä oikeusasteessa, jossa aiheutuneista kustannuksista on kysymys. Oikeusapua pitäisi siten hakea ennen kuin asian käsittely mainitussa oikeusasteessa on päättynyt ja pääasia ratkaistu. Rajoitusta mahdollisuuteen myöntää oikeusapua taannehtivasti muutoksenhakuvaiheessa on perusteltu sillä, että jo lähtökohtaisesti on perusteltua edellyttää, että oikeusapua haetaan viivytyksettä, kun siihen on mahdollisuus. Tarvetta hakea oikeusapua vasta muutoksenhakuvaiheessa koskemaan alemmassa asteessa aiheutuneita kuluja ei esitöiden mukaan yleensä pitäisi edes olla, koska hakija ei ole alemmassa asteessa itsekään pitänyt oikeusavun hakemista tarpeellisena ja on kyennyt selviytymään asiansa käsittelystä alemmassa asteessa ilman oikeusapua. Oikeusasteet ylittävä taannehtivuus soveltuu myös huonosti yleiseen oikeudenkäyntijärjestykseen, koska haettaessa oikeusapua vasta muutoksenhakuvaiheessa koskemaan myös alempia oikeusasteita joudutaan asianmukaisesti jo tehtyjä kuluratkaisuja arvioimaan uudelleen. Oikeudenkäyntikuluratkaisun luonteeseen ja instanssijärjestykseen parhaiten sopivaa olisi se, että oikeudenkäynteihin liittyvät kysymykset pyrittäisiin keskitetysti ratkaisemaan siinä oikeusasteessa, jossa ne ovat syntyneet, ja viimeistään pääasiaratkaisun yhteydessä.
Oikeusaputoimisto myönsi A:lle oikeusapua oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen ja määräsi hänelle avustajan. Sen sijaan se hylkäsi pyynnön oikeusavun saamisesta vakuutusyhtiön kuittaamaan määrään. Oikeusapupäätöksen perusteluissa todettiin, että kysymyksessä olevassa tapauksessa oikeusturvaetuus ei ollut asian kattava ja oikeusapu olisi voitu myöntää koko asiaan. Esitetty hakemus oli kuitenkin oikeusapulain 3 §:n 3 momentin sanamuodon vastainen, eikä oikeusapua voitu hakemuksen mukaisesti myöntää.
Silloin kun kysymys on ulkomailla käsiteltävistä asioista, oikeusapulain 5 §:n 1 ja 2 momentin yleisiä säännöksiä oikeusavun sisällöstä tai aikarajoituksesta ei sovelleta, vaan sovellettaviksi tulevat pykälän 3 momentissa olevan viittauksen mukaisesti lain 23 §:n säännökset. Kuten edellä on selostettu, näissä asioissa oikeusaputoimiston myöntämän oikeusavun sisältö määräytyy suoraan lain nojalla. Oikeus-aputoimiston oikeutta rajata oikeusapu määrättyyn tuntimäärään ei voida perustaa 23 §:n 1 momenttiin.